Mä myönnän sen, että oon koukussa. Koukussa pahemman kerran. En huumeisiin, enkä viinaan vaan kaikkeen pieneen. Mä en vaan selviydy kaupasta ulos ilman jotain ylimääräistä. Milloin rintaliivit, milloin sukat, milloin kahvipaketti. Enkä mä kadu tätä asiaa millään lailla. Kyllä mä myönnän, että se on ongelma ja ehkä joskus joudun vaikeuksiinkin sen takia, mutta en vain mahda asialle mitään. Patologiseksi varkaaksi voisi kai joku haukkua. Tilanteeni ei tietenkään ole yhtä paha, mutta joku voisi näin sanoa.
Tänäänkin "saaliiseeni" kuului kaikenlaista pientä aina vessanraikastimesta tuoksukynttilöihin ja tuorejuustosta kahvilusikoihin. Tiedän tietenkin, että tämä on laitonta, mutta tästä "tavasta", jota olen harrastanut jo useamman vuoden on vaikea päästä eroon. Ja asiaa tietenkin vaikeuttaa se, etten tunne minkäänlaista syyllisyyttä. Tietenkin on minulla muutama periaatekin. Ikinä en esimerkiksi harrasta tätä pahetta missään pikkuputiikissa tai muussa yksityisessä liikkeessä. Yksittäinen ihminen ei nimittäin saa kärsiä paheestani. Isoissa marketeissa en tunne tekeväni hallaa kenellekään yksityiselle henkilölle, enkä näin loukkaa ketään henkilökohtaisesti.