Heräsin aamulla ja ajattelin, että nyt on hyvä olo; että tää päivä menee paremmin. Mutta niin kyllä joo... muutaman tunnin ollut hereillä ja jo nyt on jotenkin ahdistunut olo. Onkohan mussa jotain vialla kun en osaa iloita toisten onnesta?
Suskun kanssa lähdettiin kaupungille kiertelee kirppareita ja muuta. Iloisella mielellä lähdin, mutta jotenkin Suskun iloinen mieli ei tarttunut muhun kun se selitti sen uudesta poikaystävästä Henkasta. Tuli vaan itselle kurja olo ja pakotti itsensä hymyilemään. Miksi mä en voi olla onnellinen sen puolesta kun se vihdoin saa jonkun rakkaan. Voinko mä oikeasti olla mustasukkainen kun itse jään vähän syrjään ja ulkopuolelle? Oli kuulemma Henkka jo viikonloppuna kysynyt, että miksi olen kuin perseeseen ammuttu karhu, että onko mulla jotain niitä vastaan? Ehkä totuus on, että mä olen. Ehkä mä kuvittelin, että mulla ja Henkalla olisi voinut olla jotain, kun se vielä viime viikolla vaikutti siltä. Juteltiin tosi paljon ja käytiin kahvilla. Oltiin vähän ottamassa kuppia porukalla ja se oli koko alkuillan perseessä kiinni. Silloin mä ajattelin, että ehkä siitä olisi voinut tulla jotain, että ehkä se voisi olla Se Aten jälkeen. Ja muutaman tunnin päästä se vaihtoikin Suskuun ja siitä se lähti. Ehkä se vaan kännipäissään vähän pelleili mun kanssa, mutta mä oon vaan sellanen, että heti pienestä katseestakin mä kuvittelen jo kaikenlaista.
Tai ehkä mä vaan jotenkin alitajuisesti ajattelen ettei Henkkaan voi luottaa ja oon varuillani Suskun puolesta.
Tai sitten mä vaan en halua jäädä ulkopuolelle. Kun mulla ei Suskun lisäksi hirveästi kavereita ole. En vaan halua jäädä kokonaan yksin. Kun kotiinkin on vaikea tulla kun ei ole enää edes kissaa ovella vastassa kun Atte vei senkin mennessään.
Välillä mä mietin, että miksi mä olen niin tunteellinen ihminen. Että mietin ja murehdin toistenkin asioita vaikka omatkaan ei ole kunnossa. Ja vielä niitä kaikista turhimpia asioita. Ja muutenkin mietin ihan liikaa. Moni on sanonut, että mä en sais miettiä ollenkaan kun muillekin tulee kurja olo kun mulla on kurja olo. Mutta ehkä tää purkautuminen auttaa. :)
Kyllä noi biisin sanat jotenkin sopii tähän hetkeen:
"Voi kuinka koskee, kelle sen kertoisin. Syvälle sydämeen sattuu."